Haloo, haloo! Kuuluuko ääni, näkyykö kuva?

Kuluva vuosi on tuonut työt ja koulun kotiin ennennäkemättömällä tavalla. Vaan mitä kodistamme näkyykään kun avaamme videoyhteyden, ja mitä näkymä meistä viestii?

Olemme viimeistään nyt tulleet tutuiksi erilaisten ohjelmien kanssa, jotka mahdollistavat videoyhteyden kollegoiden, opettajien, asiakkaiden ja perheenjäsenten kanssa. Toisaalta olemme myös tutustuneet ihan uudella tavalla monen kanssaihmisen kotiin – tai ainakin siihen pieneen osaan, joka videokuvaa kehystää. On ymmärrettävää, että monen perheenjäsenen työskennellessä usein samanaikaisesti videokuvan ja äänen välityksellä, on toisistaan erillisiä työtiloja taiottu niin vaatekomeroon, parvekkeelle kuin kylpyhuoneeseenkin, ja kuvan taustalle ei aina ole voinut valita kodin kauneinta kulmausta tai upeinta näkymää.

Kenenkään ammattiuskottavuus ei tietenkään jää kiinni kuihtuvasta huonekasvista tai sotkuisesta kirjahyllystä, mutta siinä missä puemme asiallisen paidan (vaikka sitten pyjamahousujen kanssa) ja kampaamme hiukset, ehkä ennen seuraavaa videopalaveria katsomme myös mitä omaan kuvaan rajautuu. Etätyöskentelyn muuttuessa normiksi entistä useammalle tietotyöläiselle ja opiskelijalle, on hyvä sisustaa itselleen videonurkkaus joka on riittävästi valaistu ja sopivan vähäeleinen ilmeeltään. Videoyhteyden toisessa päässä on helpompi keskittyä itse asiaan, kun taustalla ei roiku kuivuvat pyykit tai epämääräinen tavarakaaos.

Jos työpiste on ikkunan välittömässä läheisyydessä, kannattaa videokuva suunnata niin, ettei ikkunasta tule häiritsevää takavaloa jättäen edustalla olevan henkilön kasvot pimentoon. Pienikin kuvakulman muutos voi auttaa, mutta jos vaihtoehdot ovat vähissä, on parempi peittää ikkuna verhoilla tai kaihtimilla videoyhteyden ajaksi ja hoitaa valaistus keinovaloilla. Omaa videokuvaa voi onneksi testata tietokoneen tai tabletin kameratoiminnolla ihan rauhassa. Ehkä luot silmäyksen omaan työpisteeseesi jo tänään?